Gastropareesi

Viikko on menny yhessä vilauksessa. Taas.
Keskiviikkona käytiin Marjon kans viemässä yks lähetys matkahuoltoon, ja kuinka ollakaan, kastuttiin tulomatkalla ku alko sataa vettä. Käytiin kaupassa, ja sillä välin sade lakkas, joten säästyin sen suuremmalta paleltumiselta. Sadevaatteitahan, eikä oikei muutakaan vaatetta, ollu kauheesti päällä.

Keskiviikkoiltana en muistanu yhtään, että ois pitäny alottaa hoidot jo viimeistään klo.23. Aamulla piti olla munuaispolilla tapaamassa ravitsemusterapeuttia klo.9. Hoidot kestää 9h, ja alussa menee joku vartti ku tyhjentää mahan, ylimäärästä. menin nukkuun yhen maissa, enkä tietenkään ollu muistanu laittaa ees kelloa soimaan aamuksi. Heräsin itekseni kasin jälkeen, lopetin hoidon ja lähin sairaalaan.
Se oliki mielenkiintonen reissu se.

Menin siis sen gastropareesin vuoksi kuulemaan ruokavaliosta, mikä saattais auttaa siihen, että ruoka etenee nopsempaa suolistoon. Lisäki se on nyt kai tämä gastropareesi, mikä ärsyttää mun paksusuolta, ja saa sonnan veteläksi.  Maha on ollu kuralla joulukuun alusta lähtien.

Kaikki keitetty ja haudutettu on parempaa, ku paistettu tai savustettu. Leivissä ei pitäs olla siemeniä, raaàt kasvikset on huonoja sulamaan, tomaatti ja paprika on kaltattuna parempi ku kuorineen, ku ne tahtoo sulaa huonosti. Smoothiet on just parasta, ja ananasta ja parsaa tulee välttää, ku niissä on säikeitä. Ananas murskana on hyvä juttu. Parsa on muutenki mun no no-listalla.
Alle 8kk vauvojen ruuat on just parasta, mitä mun tulis syyä. Kerroinki, että oon aina ollu huono syömään mitään kauheen kiintiää. Lapsenaki muistan, ku muussasin kaikki ruuat soosiksi, ja salaatit ja kaikki sinne sekaan. Opiskeluaikoina lopetin muussaamisen, ku se herätti sen verran hilpeyttä ruokalassa, eikä mua huvittanu kuulla syöväni vauvanruokaa.
Lihaa ei tulis syyä oikeestaan muuta ku jauhettuna. Mukavaa saaha oikein lupa olla syömättä lihaa, se ku ei oo koskaan ollu mun suurta herkkua.
Lisäksi ruuat tulee purra hyvin. No mun kohalla sitä ei voi enää paljo paremmin pureskella. Oon monesti laskenu, miten ihmiset jauhaa ruokaansa ja ihmettelen suuresti, ettei kukaan oo vielä tukehtunu. Minä jauhan niitä vähintään sellaset 40-50x, mutta yleensä yli 50. Laskekaapa huviksenne omia pureskelujanne, yllätytte. Siksi mää oon nii hidas syömäänki ku aika menee jauhaessa.
Ravitsemusterapeutti epäili, että ois ollu jo nuorempana jotai ruuansulatusongelmaa, ku kyllä keho kertoo, mitä se haluaa. Ja jos se ei halua huonosti sulavaa, senki se ilmottaa.
Mun syömän ruuan koko tulis olla 1-2mm kooltaan, sen paksusuoli helposti sulattaa. Sen suuremmat partikkelit ärsyttää sitä. Nii että jos joku vois lainata mulle vauvaa rekvisiitaksi jatkossa kauppareissuille. Vaikka oonhan mää jo valmiiksi tiineen näkönen mahoineni

Toinen asia, mikä on hyvempi juttu, on se, että saan jatkossa proteiinijuomat ilmaseksi sairaalasta. Laskettiin mun proteiinintarve, ja verrattiin sitä päivittäin saamaani proteiiniin. Tarve ois n. 70g/vrk, ja mulla se jää hädintuskin puoleen tuosta. Dialyysi syö proteiineja kehosta, ja jos sitä ei saa ravinnosta, ne menee lihaksista. Niistä olemattomista.
Sillon ku alotin dialyysit, proteiinilisät ja lisäravinteet sai sairaalasta ihan vaan pyytämällä, mutta sitte vyötä kiristettiin, ja nykyään niitä saa vaan erikoistapauksessa. Samoihin aikoihinhan meiltä sillosilta hemodialyysipotilailta vietiin se iki-ihana aamupalaki, jota edelleen kaiholla muistelen.

Eilen oli puolustusvoimien lippujuhla. En ois muuten tienny, mutta ku olin syöksymässä pusikkoon piiloon rollaattorin kans, tajusin. Siitä syystä ne koneet lenteli ylilentoja. Näin hienon kuvan sain helikoptereista. Taksikuski joka vei mut Patelaan, kerto, että lippujuhlaa vietetään Mannerheimin syntymäpäivänä. Okei, tiiän nyt senki. Mun puolesta vois kuitenki lakata polttamasta valtion rahoja tollasiin kokoontumisajoihin. Tämä ei oo isänmaanvastustajan kannanotto, vaan vinkki, miten voitas säästää pitkä sentti, vaikka vanhustenhuoltoon. Idea on ihan vapaasti päättäjien käytettävissä!

Siinon vanha naama ja uuet öögat. Aika fiksun näkönen, vai? Oisittapa nähneet, miltä mun posket näytti sellasten melkein pyöreitten lasien kans. Hohhoijakkaa, isolta lantulta! Noilla se näyttää ihan kohtuulliselta, enää vaan lantulta.
Tässä lähempää nuo toiset kakkulat. On nii söpöt, että melkei hirvittää. Kukkalasitäti ja viherpiipertäjä.

Jännän äärellä ollaan... Kaikki reissua hommat reissua varten on hoidettu, paitsi pakkaaminen. Maanantaiaamuna lähtään Helsinkiin ja päivällä yli Tallinnaan. Sieltä matka jatkuu päivällä Narvaan, ja siellä hotellissa meitä oottaa iso lasti dialyysinesteitä. Sieltä matka jatkuu Peipsjärven rantaa alaspäin, ja... Ihanaa lähtä! Mukavaa päästä pois kotua vähäksi aikaa. Edellinen reissu oli viime kesänä haitarileirillä Ylläksellä. Mahtavaa oli sieläki, ku sai olla pois näitten seinien sisältä, ja näiltä kulmilta. Muutaki kivaa on tiedossa kesälle, ja seki on ihan mahetsua se!

Eipä tässä tällä kertaa muuta, ku moikka!

PS: Täällä on muuten testissä uuet hälytyslaitteet, ihan vaan varkaille tiedoksi. Jos kuitenki tuutte sisälle tai edes rappuun, nii muistakaa hymyillä!

Sairaalareissulla kuultua

Mää vihhaan sähköiskuja. Pienet, vaatteista joskus saadut sähköiskut saa mut hulluksi.

Siksipä olinki tänään taas kerran ihan pihalla, ku yks diabeetikkoystäväni Satu kerto, että meille oli tehty teinivuosina sairaalassa sellanen tutkimus, ku ENMG, eli elektroneuromyografia.

Siinä oli kuulemma laitettu jotai juttuja iholle, ja annettu sähköiskuja. Sen perusteella on ilmeisesti diagnosoitu polyneuropatia. Kiva tietää, en nimittäin muista ite mitään tuommosesta tutkimuksesta.

Nuorena oltiin monesti Satun kans yhtäaikaa osastolla tasapainotuksessa, tai jossain kuntoutuskursseilla, tai muuten vaan koekaniineina jossain tutkimuksissa. Anu oli monesti kans mukana. On ollu kiva kuulla nyt aikuisena niitä juttuja, mitä Satu on kertonu noista ajoista. Minä ku näytän systemaattisesti unohtaneen kaikki tutkimukset ja muutenki sairauteen liittyvät asiat. Sellasia kyllä muistan, ku karattiin yöllä tupakille pihalle, ja hoitaja laittoki ikkunan kiinni, ja me nuoret juostiin aikusten puolelta sisään ja kellarin kautta takas osastolle. Vartija tietysti perässämme. Hieman valikoiva muisti kenties.

Meitä taiettiin käyttää aika monessa koekaniineina, ku oltiin mielellämme yhtäaikaa sairaalassa, ku asuttiin eri paikkakunnilla, eikä siihen aikaan ollu kännyköitä  yhteydenpitoon. Joskus Satu kävi meillä Iissä olemassa viikonlopun, ja minä Oulunsalossa. Mukavaa, ku ollaan edelleen ystäviä, ja nähäänki melko usein. Muunmuassa tänään Satu kävi kahvilla istumassa ja porisemassa.

Kävin eilen polilla. Sieltä tuli ihan hyviä uutisia. Labrat näytti hyvää, jopa niin hyvää, että heinäkuussa ei tartte mennä käymään polilla, vaan riittää, ku käyn jättään labrat ja lääkäri soittaa niistä, jos on jotain mainittavaa. Hb oli 106 ja sain rautaa suoneen, hba1c  eli pitkänajansokeri oli 6.6. Siitä diabeteshoitaja soitti, että onko mulla ongelmia matalien sokerien kans, ku on nii matala tuo. Sanoin että ei oo, ku jos alkaa heikottaa, syön heti jotain ennenku maksa reagoi asiaan erittämällä glukagonia ja nostamalla verensokerin pilviin. Lääkäri oli kommentoinu sitä taannoista sensorointia, että ei mitään systemaattista obgelmakohtaa oo. Kiva saaha tollasta palautetta, nimittäin ei ne sokerit vahoingossa pysy hyvinä. Ei sinne päinkään!

Kalium ja fosfori oli viitearvon mukaset, vaikkaki fosfori kuulemma herkästi nousee kun pd-hoito ei sitä kauheen hyvin puhista. Kerroin kuitenki juovani maitoa, mutta ilmeisesti sitte nii vähän, etttä se ei pääse nousemaan. Toki parempi niin. Kolesterolit, urea ja suolat hyvät, kreatiniini jossain 700 pinnassa. Normaalisti se on alle 100, ku munuainen toimii hyvin. Tässä kohtaa ku munuaiset on paskana, on sen parempi, mitä korkiampi se on. Tai oikeestaan ihan sama mitä se on, mutta mitä korkiampi se on, se kertoo siitä, että liikkuu paljon. Kreatiniini on lihasten polttojätettä, eikä sinällään mitään myrkkyä, ja se kuvaa munuaisen toimintaa hyvin.

Sain mukaan kahen päivän antibiootit ohjeineen, peritoniitin varalle. Ne on nestemäisiä, ja laitetaan nestepusseihin ruiskun avulla, ja lasketaan vatsaonteloon jos tauti iskee. Kahessa päivässä kerkiän takas Suomeen hoitoon, jos se pirulainen iskee. 

Huomiseksi varattiin aika ravitsemusterapeutille sen gastropareesin vuoksi. Pitää alkaa syömään jotain paksusuolta vähemmän ärsyttävää ruokaa, eli paljon hedelmiä ja kasviksia, ja vähemmä lihaa. Sopii mulle, enhän muutenkaan piittaa lihasta. Ja vielä parempi jos saan lääkärin määräyksestä kieltäytyä siitä.

Tällä kertaa oli eri lääkäri ku monella muulla kertaa. Puhuttiin mun siirtolistalle paluusta, ja kerroin kardiologin kommentista, missä kerrottiin mulla olevan korkian riskin sepelvaltimot. Lääkäri ei löytäny moista kohtaa kardiologin tekstistä, ja hän kysyki, että haluaisinko siitä huolimatta siirtoon. Sanoin haluavani, ja toivottavasti se huomioidaan ku listakelpoisuutta aletaan arvioimaan. Vaikka se ehkä ei oliskaan verisuonia ajatellen hyvä asia, ois se varmasti sen arvosta, että sais vielä joskus elää ilman dialyysiä.

Kävin eilen ilman rollaattoria apteekissa ja kaupassa. Välillä pysähyin seisoskelemaan, ja istuin kaupan edustallaki vähän aikaa. Yllättävän hyvin se kuitenki meni. Enempi taitaa olla henkistä riippuvuutta rollaattorista, ku fyysistä. Eikä mulla ollu se mukana sairaalassakaan, vaikka kävelinki sisätautipolilta jalkahoitajan luota munuaispolille. Reissuun se kuitenki lähtee matkaan, ku sielä tulee varmasti käveltyä paljon enempi ku näissä kotiympyröissä.

Viimisiä reissujärjestelyjä on hoideltu. Vielä pitää käyä tulostaan muutamat blanketit matkaan, ja sitte voiki alkaa pakata. Pitänee laatia joku lista, ku on nii paljo tärkiää matkaan otettavaa. Jos joku jää, sitä ei niin vaan saakaan vieraassa maassa. Onneksi Baxterilta ovat luvanneet auttaa, jos jotain dialyysiin liittyvää ongelmaa ilmenee.

Tämmöstä tällä kertaa. Moikka!

Mökillä

Terkkuja mökiltä! Oli kyllä tosi mukavaa vaihteeksi olla sielä. Viimeksi oon ollu helmikuun lopulla, sillon ku oltiin Sannan kans koiravahteina. Keväällä piti montaki kertaa mennä, mutta aina tuli jotain, tai en muuten vaan jaksanu lähtä. Nyt oli maailman toiseksi parasta kevätauringon ja kantohangen jälkeen, ku oli aurinkoista, mulle ihan riittävän lämmintä, eikä itikoita vielä.
Käytiin monta kertaa leikkiin Rolliskon lempileikkiä, eli heitteleen kiviä veteen. Se jaksais juosta niien perässä vaikka tuntitolkulla.  Välillä uimaan, ja taas juoksemaan.
Tää kuva on muuten yks sellasista, jotka saa mut ärsyyntymään. Nmittäin tuo vino horisontti. Menköön tällä kertaa, ja olkoon vaikka hyvä huono esimerkki, ku ei kummempaakaan tältä kesältä oo.

Pääasiassa vkl meni koiran kans puuhastellessa.  Ku olin paremmasssa kunnossa, käytiin koiruuen kans pyörälenkillä nii, että koira juoksi tiellä ja metässä ja missä millonki. Nyt ku musta ei oo pyörän päälle, tehtiinki nii, että minä ajelin mönkijällä ja koira juksi. Välillä pysähyin, että se voi mennä mettään katteleen ja haisteleen. Välillä se intoutu istuun kyytiin, ja  välillä syömään heinää, niinku kaikki koirat.
Joskus joku vastaantuleva pikkutyttö oli ihmetelly, että onko tuo lammas ku se syö heinää. No, asiasta voi olla montaa mieltä, mutta kyllähän se vähän lammasta muistuttaa.

Herkuteltiinki me. Äiti teki kakkua. Käytti meitä testimaistajina, ja kyllähän se mulle passas. Tuossa on maustekakku, ja välissä appelsiinirahkaa.

Kävi muuten  hauska sattumus ku käytiin lauantaina kaupassa. Meän vieressä oli parkissa auto, joka oli täynnä dialyysinestelaatikoita. Jos vaan oisin tajunnu, oisin käyny haastattelemassa kulkijoita, mutta en hoksannu että siellä istuu nainen kyydissä vasta ku sitte, ku lähtivät. Ei meitä dialyysipotilaita kuitenkaan ihan joka oksalla oo.
Aikoinaan ku hellustelin Pielaveelle, oli siellä apteekissa töissä kaks siirtopotilasta. Jos en ihan väärin muista, toinen oli saanu munuaisen ja toinen maksan. nNin tai näin, se on jo melko erikoista, että niin pienessä firmassa on kaks siirrokasta.

"En tuu sisälle, mutta jätä toki se ovi auki"

Tuolla rääselikössä Rolle kans tuntu kovasti viihtyvän. Kiviä piti nakella tuonneki, ja koira juoksee kieli vyön alla niien perässä. Se on alkanu ottaa kiviä suulla kiinni, joten pitää aina nakella mahollisimman kaus, etttei se syö niitä. Tai katko hampaitaan. En kyllä isoja ees oo nakellu, ettei käy vahibnkoa, nimittäin kyllähän se joskus tulee saamaan sen kiven kiinni.

Näin meillä liikutaan: koira juoksee eellä, ja akka tullee mönkijällä perässä.

Tässä kuvassa reipas poika jäi kattomaan ku emäntä lähti rantasaunaan. Se on jo oppinu, että syksyllä siika-aikaan ikkunasta näkee parhaiten ranrtaan, ja siinä on hyvä ootella emäntää kotia.

Punkkeja rannassa on melko paljon, ja koirasta niitä irrotettiin vkl:n aikana yks kuollu ja yks elävä käveli turkilla. Ällöttäviä pirulaisia! Ihmisiinki ne sillontällön tarttuu, mutta minä oon vielä ainaki toistaseksi säästyny moisilta. Kop kop kop!

Siinäpä oli viikonlopun saldoa. Tänään kävin sairaalassa labrassa. Menin sinne reilusti myöhässä, ku en ollu muistanu laittaa illalla  puhelinta herättään. Aika ois ollu 8.50 ja heräsin 9.10. Puin kaikessa rauhassa ja lähin iisisti, ku olin jo kerta myöhässä. Ei siitä kukaan mitään sanonu, mutta pyysin kohteliaasti anteeksi.
Kävi hauska juttu labrassa, ku oottelin siinä että meen jättään pissanäytteen. Katoin ku hoitaja kävelee selvästi mua kohti. Ojentaa kätensä, ja laittaa sen tuttavallisesti olalle ja tervehtii. Meni vähän aikaa tajuta, että sehän oli mun ystäväni, joka on kesätöissä OYS:ssa.  Terkkuja Annelle sille puolen kaupunkia!
Huomena on siis pd-polilla käynti, mutta siitä sitte enempi myöhemmin.
Tää oli tämmönen postaus, ja kerranki oli kuvia. Niitä ku ei oo mun laiskuudesta johtuen, ollukaan viimisissä postauksissa. Parannusta en uskalla luvata vieläkään. eIPÄ MUUTA KU MOIKKA!