Reissujännitystä

Taas on vettä virrannu.
Viime aikoina on olllu kaikenlaista. Ensinnäki viime viikonloppuna oli valtakunnallinen Siivouspäivä. Kovalla tohinalla laiteltiin kamoja monta päivää. Veispuukin kautta päästiin jopa sanomalehteen mainostamaan taloyhtiön kirppistä, ja tietysti ujutin sinne myös maininnan LP- ja CD-levyistä.
Sain perjantai-iltana sukulaistytön avuksi kirppikselle, ja hinnoteltiin hänen kamojaan perjantaina illalla. Aamulla aikasin sitte Marjo tuli voimaileen, ja kanto kamat pihalle, naapurin asuntotoimiston etuovelle, missä oli pieni katos. Oli nimittäin luvattu sadetta päiväksi. Ei saatu ku levylaatikot ulos, nii oli jo ekat tyypit kattelemassa niitä. Moni oli lukenu lehestä, että ois levyjä kaupan, ja olivat tietysti ekana lonimassa parhaat päältä. Pitkin päivää kävi ihmisiä ostaan levyjä, ja ihmettelin kovasti, miten iso vaikutus pienellä maininnalla lehessä oli. Eipä silti, kyllä päivän tili tehtiinki sitte niillä.
Sadetta piisas koko päiväksi, välillä aurinkoki näyttäyty, mutta lopulta keli äity Lyyli-myrskyksi. Koko päivän huojunu vaaterekki rämähti kaks kertaa iltapäivällä, ja toisella kertaa asiakkaan päälle. Kamoja lenteli sinne tänne, ja yks CD karkas lentoon ja autojen sekaan.
Mukava ja opettavainen päivä kaikkinensa. Katotaan syksyllä uuestaan, ja toivotaan patempaa keliä.

Viimeviikolla kävin kampaajalla, ja oon vaihteeksi blondi. Johan tuossa muuan vuosi meniki brunettena, ja ihan viimisimmät ajat omalla värillä. Kuvaavinta omalle värille on sanat "maantie" ja "hiiri".
Kävin myös Riitulla kylässä männä viikolla, ja sielä meniki lahjakkaasti koko päivä. Tällä viikolla käytiin intialaisen naapurini syntymäpäiviä juhlimassa. Oli mukava maistella intialaisia makeita tarjottavia. Lisäksi oli sellasia riisitäytteisiä, ikäänku pasteijoita. Niille oli dippiä, ja en tietenkään tajunnu, että se olis paikalliseen tapaan melko tulista. Niinpä meinasin kokea palo- ja tukehtumiskuoleman siinä ihmisten ympäröimänä. Onneksi mulla on jonkulainen taito nauraa itelleni,  nii siitäki selvittiin ilman sen kummempia punasteluja. Paitsi että olinhan mää tietysti aika kauan ihan tulipunanen, mutta en suinkaan häpiästä, vaan siitä helvetinmoisesta poltteesta suussa, päässä, kurkussa ja mahassa ja jokapuolella.
Erikseen pitää oikein mainita ne todella upiat ja huikiat intialaiset asut. Upea Sari, jossa on n.5m hienoa silkkiä. Nuoremmilla naisilla oli hieman kevyempi asu, jonka nimiä en muista. mahtavia värejä, eikä bling blingissä olla säästelty. Juhlissa oli myös vuoden iklänen pieni tyttö, jolla oli myös kaunis ja pieni, monessa värissä loistava mekko. Ihan järettömän upeita vaatteita!

Tällä viikolla käytiin Riitun kans Alakylässä kattoon sulosta koiranpentua, ja toki sen isäntäperhettä. Sieltä sitte tukka putkella asukastoimikunnan kokoukseen.
Käytän paljon taksia, ja ne hakee aina tietysti ovelta, tai ku ei ovelle täällä pääse, nii tuosta portilta. Portin edusta on aina parkkeerattu autoja täyteen. Yks taksikuski kerran sano, että otapa tyttö asiaksi saaha tuohon pysäköintikieltomerkki. No minä tekemään työtä käskettyä, ja asia on nyt vireillä Oulun kaupungin... jossain virkamiehellä. Saa nähä, tuleeko merkkiä koskaan, mutta kovasti se olis toiveissa. Lisäksi pääsin purnaamaan ihan surkiasta pihan talvikunnossapidosta. Oon joka talvi tässä asuessani vähintään kerram antanu asiasta  palautetta. Kuulemma ongelmia on muuallaki, ja asiaan on jo reagoitu. Niin reagoi luontoki, ja sulatti lumen ja jään poies. Vielä tuossa joku rikkoo luunsa. Jos en minä, nii joku muu mummeli.
Onpahan nyt sitte vaikutettu yhteiseen hyvinvointiin, ja viihtyvyyteen, ja nyt ootellaan tuloksia.

Oon alkanu jännittää tulevaa Viron reissua. Lähtö on reilun viikon päästä. Kaikki asiat; passi, dialyysiin liittyvät jutut, liput, yms. yms. pitäs olla kunnossa. Vielä yks maili Norwegianille pitää laittaa koskien rollaattoria.
Sairaala ja Baxter on molemmat toimineet kiitettävästi asian suhteen. Eilei soittivat Baxterilta (Baxter on dialyysinesteiden valmistaja ja maahantuoja) ja aikoivat toimittaa listan meän matkan varrrella olevista sairaaloista, missä osataan nämä dialyysihommat, ja mihin hakeutua, jos jotain ongelmia tulee. Lisäksi neuvoivat pyytämään hoitavasta sairaalasta selosteen ja dialyysinestereseptin enkun kielellä.
Ens viikolla on käynti polilla, ja siellä saan lastin rautaa suoneen, ettei väsyttäis ihan kamalasti reissussa. Saan myös nestemäiset antibiootit vatsaonteloon laitettavaksi mahollista peritoniittia, eli vatsakalvontulehusta varten. Se voi kuulemma tehokkaasti pilata reissun. Uskon sen, oli se alkuvuoden peritoniitti nimittäin sen verran kipiä ja äkkinäinen, että jos se vielä joskus tulee, on lääkitys alotettava sillä samaisella sekunnilla.
On kyllä kovasti annettava kehuja sairaalalle ja Baxterille! Hyvin turvallisin mielin voi lähtä reissuun, ja kaikenlainen apu on aina puhelinsoiton päässä. Nyt ku Kela ja kaupunki tukeevat omalta osaltaan (Kela taloudellisesti, ja kaupunki maksamalla avustajan) mahollisimman tavallisen elämän elämisen. Saa kyllä olla onnellinen suomalaisesta sosiaaliturvasta. Hukassa olisin ilman yhteiskunnan apua ja tukea. Läheiset on sitte asia ihan erikseen....

Huomena lähen mökille, pitkästä aikaa. Talvi meni sairastellessa, ja kevät sitte lähinnä toipuessa. Nyt on hyvä aika mennä, ku hyttysiä ei kai oo vielä ihan hirviästi, ja onpahan muuta mietittävää, ku se Viron reissu. Ja lempikoiraaki on kyllä jo kova ikävä. Se muuten tässä yks päivä ku kävivät kylässä, teki pari reikää mun lempipipoon. Yhyy! Se on nyt kuitenki onneksi paikattavana tekijällään, ja syksyllä taas entistä ehompana.

Semmosta siis viimeaikoina. Katellaan taas. Moikka!