Reissujännitystä

Taas on vettä virrannu.
Viime aikoina on olllu kaikenlaista. Ensinnäki viime viikonloppuna oli valtakunnallinen Siivouspäivä. Kovalla tohinalla laiteltiin kamoja monta päivää. Veispuukin kautta päästiin jopa sanomalehteen mainostamaan taloyhtiön kirppistä, ja tietysti ujutin sinne myös maininnan LP- ja CD-levyistä.
Sain perjantai-iltana sukulaistytön avuksi kirppikselle, ja hinnoteltiin hänen kamojaan perjantaina illalla. Aamulla aikasin sitte Marjo tuli voimaileen, ja kanto kamat pihalle, naapurin asuntotoimiston etuovelle, missä oli pieni katos. Oli nimittäin luvattu sadetta päiväksi. Ei saatu ku levylaatikot ulos, nii oli jo ekat tyypit kattelemassa niitä. Moni oli lukenu lehestä, että ois levyjä kaupan, ja olivat tietysti ekana lonimassa parhaat päältä. Pitkin päivää kävi ihmisiä ostaan levyjä, ja ihmettelin kovasti, miten iso vaikutus pienellä maininnalla lehessä oli. Eipä silti, kyllä päivän tili tehtiinki sitte niillä.
Sadetta piisas koko päiväksi, välillä aurinkoki näyttäyty, mutta lopulta keli äity Lyyli-myrskyksi. Koko päivän huojunu vaaterekki rämähti kaks kertaa iltapäivällä, ja toisella kertaa asiakkaan päälle. Kamoja lenteli sinne tänne, ja yks CD karkas lentoon ja autojen sekaan.
Mukava ja opettavainen päivä kaikkinensa. Katotaan syksyllä uuestaan, ja toivotaan patempaa keliä.

Viimeviikolla kävin kampaajalla, ja oon vaihteeksi blondi. Johan tuossa muuan vuosi meniki brunettena, ja ihan viimisimmät ajat omalla värillä. Kuvaavinta omalle värille on sanat "maantie" ja "hiiri".
Kävin myös Riitulla kylässä männä viikolla, ja sielä meniki lahjakkaasti koko päivä. Tällä viikolla käytiin intialaisen naapurini syntymäpäiviä juhlimassa. Oli mukava maistella intialaisia makeita tarjottavia. Lisäksi oli sellasia riisitäytteisiä, ikäänku pasteijoita. Niille oli dippiä, ja en tietenkään tajunnu, että se olis paikalliseen tapaan melko tulista. Niinpä meinasin kokea palo- ja tukehtumiskuoleman siinä ihmisten ympäröimänä. Onneksi mulla on jonkulainen taito nauraa itelleni,  nii siitäki selvittiin ilman sen kummempia punasteluja. Paitsi että olinhan mää tietysti aika kauan ihan tulipunanen, mutta en suinkaan häpiästä, vaan siitä helvetinmoisesta poltteesta suussa, päässä, kurkussa ja mahassa ja jokapuolella.
Erikseen pitää oikein mainita ne todella upiat ja huikiat intialaiset asut. Upea Sari, jossa on n.5m hienoa silkkiä. Nuoremmilla naisilla oli hieman kevyempi asu, jonka nimiä en muista. mahtavia värejä, eikä bling blingissä olla säästelty. Juhlissa oli myös vuoden iklänen pieni tyttö, jolla oli myös kaunis ja pieni, monessa värissä loistava mekko. Ihan järettömän upeita vaatteita!

Tällä viikolla käytiin Riitun kans Alakylässä kattoon sulosta koiranpentua, ja toki sen isäntäperhettä. Sieltä sitte tukka putkella asukastoimikunnan kokoukseen.
Käytän paljon taksia, ja ne hakee aina tietysti ovelta, tai ku ei ovelle täällä pääse, nii tuosta portilta. Portin edusta on aina parkkeerattu autoja täyteen. Yks taksikuski kerran sano, että otapa tyttö asiaksi saaha tuohon pysäköintikieltomerkki. No minä tekemään työtä käskettyä, ja asia on nyt vireillä Oulun kaupungin... jossain virkamiehellä. Saa nähä, tuleeko merkkiä koskaan, mutta kovasti se olis toiveissa. Lisäksi pääsin purnaamaan ihan surkiasta pihan talvikunnossapidosta. Oon joka talvi tässä asuessani vähintään kerram antanu asiasta  palautetta. Kuulemma ongelmia on muuallaki, ja asiaan on jo reagoitu. Niin reagoi luontoki, ja sulatti lumen ja jään poies. Vielä tuossa joku rikkoo luunsa. Jos en minä, nii joku muu mummeli.
Onpahan nyt sitte vaikutettu yhteiseen hyvinvointiin, ja viihtyvyyteen, ja nyt ootellaan tuloksia.

Oon alkanu jännittää tulevaa Viron reissua. Lähtö on reilun viikon päästä. Kaikki asiat; passi, dialyysiin liittyvät jutut, liput, yms. yms. pitäs olla kunnossa. Vielä yks maili Norwegianille pitää laittaa koskien rollaattoria.
Sairaala ja Baxter on molemmat toimineet kiitettävästi asian suhteen. Eilei soittivat Baxterilta (Baxter on dialyysinesteiden valmistaja ja maahantuoja) ja aikoivat toimittaa listan meän matkan varrrella olevista sairaaloista, missä osataan nämä dialyysihommat, ja mihin hakeutua, jos jotain ongelmia tulee. Lisäksi neuvoivat pyytämään hoitavasta sairaalasta selosteen ja dialyysinestereseptin enkun kielellä.
Ens viikolla on käynti polilla, ja siellä saan lastin rautaa suoneen, ettei väsyttäis ihan kamalasti reissussa. Saan myös nestemäiset antibiootit vatsaonteloon laitettavaksi mahollista peritoniittia, eli vatsakalvontulehusta varten. Se voi kuulemma tehokkaasti pilata reissun. Uskon sen, oli se alkuvuoden peritoniitti nimittäin sen verran kipiä ja äkkinäinen, että jos se vielä joskus tulee, on lääkitys alotettava sillä samaisella sekunnilla.
On kyllä kovasti annettava kehuja sairaalalle ja Baxterille! Hyvin turvallisin mielin voi lähtä reissuun, ja kaikenlainen apu on aina puhelinsoiton päässä. Nyt ku Kela ja kaupunki tukeevat omalta osaltaan (Kela taloudellisesti, ja kaupunki maksamalla avustajan) mahollisimman tavallisen elämän elämisen. Saa kyllä olla onnellinen suomalaisesta sosiaaliturvasta. Hukassa olisin ilman yhteiskunnan apua ja tukea. Läheiset on sitte asia ihan erikseen....

Huomena lähen mökille, pitkästä aikaa. Talvi meni sairastellessa, ja kevät sitte lähinnä toipuessa. Nyt on hyvä aika mennä, ku hyttysiä ei kai oo vielä ihan hirviästi, ja onpahan muuta mietittävää, ku se Viron reissu. Ja lempikoiraaki on kyllä jo kova ikävä. Se muuten tässä yks päivä ku kävivät kylässä, teki pari reikää mun lempipipoon. Yhyy! Se on nyt kuitenki onneksi paikattavana tekijällään, ja syksyllä taas entistä ehompana.

Semmosta siis viimeaikoina. Katellaan taas. Moikka!

Zombie-fiilis

Viimiset päivät on menny ihan zombeillessa. Oon kertonu aiemmin jalkojen hermosäryistä. Niitä ei oo enää viime vuosina kauheesti ollu, ku on tunto lähteny jalkateristä. Puolensa siinäki, nii ei tunne sitä saatanallista ja hermoja raastavaa kipua enää.
No nyt tämä sama särky, mutta onneksi aika vähäsenä vielä, on alkanu tuikkiin kädessa. Vasemman nimettömän kohalta tuosta kämmenen nivelen kohalta, kämmenen puolelta. Oon syöny Panacodia muutaman päivän, ja olo on sen mukanen.
Öisin en oo saanu kunnolla nukutuksi. Lisäksi ollu maha sekasin monena yönä. Viimeyönä piti noin tunnin välein nousta röyhtäilemään, ku maha mellasti omiaan. Ärsyttävää. Pittää nukkua sitte univelkoja pois, ku käsi ja maha rauhottuu. Kävin eilen hakeen apteekista Lopexia ku se oli loppu. En sitte kuitenkaan muistanu sitä ottaa, ku vasta yöllä. Muistiki huononee näinä zombie-kausina.

Reissuun lähtö lähenee jatkuvasti. Passi on tullu naapuriin ärrälle, vakuutukset pitää hoitaa viikolla. Dialyysinesteasia on kunnossa, ja erooppalainen Kela-kortti kaivettu jemmasta. On kyllä niiiiiiiiiin mukava lähtä vähäksi aikaa reissuun. Pieni maisemanvaihdos tekee kyllä gutaa.
Matkasuunnitelma ei oo kiveen hakattu, mutta se on jotakuinki seuraavanlainen. Ekaksi yöksi mennään Narvaan, siitä Peipsjärven rantaa alaspäin. Käyään Latvian puolella Riikassa, ja lähtään ylöspäin Itämeren rantaa. Käyään Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Välillä yövytään isoissa kaupungeissa, ja välillä pienissä kylissä. Reissussa ollaan reilu viikko, ja siinä kerinnee jo tulla vähän koti-ikäväki. Vuokrataan Tallinnasta mennessä auto, nii päästään liikkumaan ihan fiiliksen mukaan. En ota yökonetta mukaan, vaan vaihan pussit käsin. Se vie oman aikansa, mutta näin lienee turvallisempaa, jos esim. kone sattuu hajoamaan. Sain polilta luvan pelata vähän enempi Extranealilla, eli pitkänajanpussilla, nii jää yks tai kaks vaihtoa vähemmälle päiväsaikaan. Saa nähä sitte kotia tullessa, mennäänkö plussalla vai miinuksella nestetasapainon suhteen.

Suunnitelmissa oli mennä nyt helatorstain tai viikonlopun aikana mökille, mutta oli nii kylmää, että jäin kotiin. Vähän ku lämpenee, on mökillä kiva olla, ku ei oo vielä itikoita. Ehkä mun ajatukset on jo kuitenki vähän etelämmässä... tiiä häntä.
Onhan tässä ennen reissua vielä yks iso projekti, nimittäin tuo Siivouspäivä. Se on ens lauantaina, ja kamaa on aika paljon menossa myyntiin. Oon vähän katellu niitä jo, ja niputtanu jotain. Saan apulaisen kaveriksi myymään, ja Marjo tulee ainaki aamulla laittaan kamoja, ja iltapäivällä keräämään pois. Siinä on yhenlainen urakka, ja vähän jännittääki, että miten jaksan koko päivän olla skarppina.

Tämmöstä tällä kertaa. Palaillaan astialle. Moikka!

Pientä hääräämistä

Jeespä jees. Sensorointi on ohi nyt. Sopivasti loppu sunnuntaina, ennenku iskin kynteni äitienpäiväkakkuun. Käytiin Sannan kans kahvilla äitin luona, ja tietysti kiusaamassa lempikoiraa. Toinen oli taas nii lutusena. Sydänsydän.
Maanantaina aamulla piti palauttaa sensori sairaalaan, ja otettiin tulosteet kuluneesta viikosta. Se on aika opettavaista tuo sensorointi. Näkee helposti, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Saa nähä, miten lääkäri kommentoi käyrää, jos kommentoi.

Eilen kävin näöntarkastuksessa. Vihdoin saan uuet ja paremmat lasit. Näillä vanhoilla ku ei enää oikei taho nähä paljoakaan. Eikä nää oikein pysy koossakaan. Mulla on kahet samoilla vahvuuksilla, mutta ne paremmat unohtu sopivasti Sannan luo just ennen muuttoansa, ja niinpä ne hävis ikiajoiksi. Olipahan hyvä syy mennä hankkimaan uusia, ku silmälääkärin lupalappuki oli jo valmiiksi hankittuna. Nyt siis ootellaan, reilu pari viikkoa menee kuulemma.

Optikkoreissun jälkeen alotin suolistontyhjennysoperaation. Olin ihan mielissäni aluksi, ku sain juua paljon. On ollu jo reilun vuoden tuo 1500ml nesterajotus, joten olihan se mukavaa, ku sai juua ihan reippaasti. Eka litra meniki ihan mukavasti, mutta toinen alko tökkimään. Se joka on joskus juonu sitä mahansekotuslitkua tietää, että se ei todellakaan oo mitään herkkua. Join sitä kaikkiaan neljä litraa, ja kolmannen litran alussa alko maha laulaa. Siinä sitte meniki loppuilta vessassa juostessa. Illalla alko tehä ruokaa mieli. En saanu eilisen päivän aikana syyä mitään kiinteää, joten keitin illalla pussista suurustetun kanakeiton, ja sitä hörpin pari kuppia pahimpaan himooni.
Vaikka neste ei ollu hyvää, koitin nauttia juomisesta. Tunnustelin, miltä tuntuu juua isoja kulauksia. Kun on joutunu opetteleen juomiseenki uuen tavan, että jois vaan pieniä kulauksia, ihan sellasia pienen pieniä kulauksenpoikasia. Ku on se nesterajotus olemassa, saattaa sitä äkkiä janosena imasta puoliki litraa kerralla, ja se on tällä hetkellä ihan liian iso määrä janoon juotavaksi. Pieniä kulauksenpoikasia niellessä, tuntuu ku jois paljon, vaikka todellisuudessa juo ihan vähän. Niinpä otin kaiken ilon irti siitä litkusta, vaikkei se kauheen hyvää ollukaan.
Aamulla menin puolimukuksissa kaupunginsairaalaan, ja pääsinki heti sisään. Sain taas puettavaksi ne jätteiset kalsarit, missä oli anuksen kohalla reikä. Sitte pötkölleen ja letkua pepandeeriin. Ei se oikeestaan tuntunu paljo miltään tälläkään kertaa, paitsi sillon ku laittoivat ilmaa ja oikoivat suolta. Sillon tuntu hetkittäin, että ois kovat kuukautiskivut. Tokihan se aina joltaki tuntuu, ku on metri letkua perseessä, en kiellä sitä ollenkaan, mutta ei se niin kamalaa oo, ku vois kuvitella. Tutkimuksen teki se sama lääkäri, ku teki sen gastroskopianki, eli olin hyvin luottavaisin mielin.
Mitään silmällä erottuvaa ei siellä ollu, ja nyt vaan ootellaan koepalojen tuloksia. Löytyispä jotain, että voitais hoitaa. Kuramaha ku tahtoo olla pitemmän päälle aika kiusallinen ja epämukava vaiva. Vielä ku se tulee hallitsemattomasti millon sattuu. Viimeaikoina on ollu vähän parempia viikkoja ku esim vielä kuukausi sitten. Lopexia ei oo tarttenu syyä joka päivä, ja välillä maha oli jo puolitoistaviikkoa ihan hyvänä. Lopex aiheuttaa huimausta ja ilmavaivoja, nii sekään ei oo hyvä vaihtoehto pitemmän päälle. Ootellaanpa ne vastaukset kuitenki ihan kaikessa rauhassa.

Oon järkkäilly 23.5. järjestettävää Siivouspäivää. Tai niitä kamoja. Osallistutaan asukastoimikunnan kans siihen, ja jos luetta tarkkaan ens maanantain Kalevaa, saattaa sielä vilahtaa tuttu nimi. Oon tehny vähän taustatyötä, ku meillä on satoja cd-levyjä myytävänä, ja joku satakunta LP-levyä. Musaa on laidasta laitaan, mutta esim, iso osa vinyyleistä on kasariheviä. On sielä myös jotai Eppuja, Siekkareita, Noitalinna huraata, J.Karjalaista, Pelle miljoonaa etc etc. Toisaalta ei raskis luopua, mutta mitäpä noilla enää, ku ei oo soitintakaan eikä tilaa säilyttää. Toivottavasti ne saa hyvät ja arvostavat kodit joltain tukkahevin ystävältä. Sniif. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä lviinonen@gmail.com

Tänään piti palauttaa se pyörä, mutta siitä on kumi tyhjänä. Koitin soittaa, mutta siellä oli ihminen lomalla. Pitäs saaha joku puhelimen päähän, että tiiän vienkö sen korjaamolle, vai takas uimahallille. Ehkä vien vaan uimahallille, nii saavat keskenään päättää, missä korjaavat kumin.

Semmosta tänne. Pitää vissiin painella pahnoille, ku on jääny univelkaa tältä viikolta. Ei aikasten herätysten vuoksi, vaan myöhästen iltojen. Son moikka!

Hyvää puuta... eikäku käyrää

Nyt on mun sairaalajuoksut juostu tältä viikolta. Onneksi, on vielä monta päivää aikaa viettää tavallista arkia.

Tänään menin aamulla urologian polille. Vähän jännitti, ku se viimeksi vähän vihlo pissarakkoa, ku tähystivät.

Mulla on oma taktiikka kaikkien epämiellyttävien hoitotoimenpiteitten varalle.  Ensinnäki, aika epämukavaan toimenpiteeseen varataan aina aikaseen aamuun. Edellisenä yönä valvotaan pitkään ja nukutaan huonosti. Siinä voi jännittää ja pyöriä sängyssä, ja miettiä tulevaa koitosta. Tai niinku minä, ruukaan katella telkkaria, ja viime yö meni aamu neljään Anu-ystävän kans jutustellessa Skypellä.

Aamulla ku herää silmät ristissä, ainut asia mikä vituttaa, on kaikki. Ei paljo paina lähtä tutkimuksiin sairaalaan, ku kaikki on jo valmiiksi ihan vimpan päälle hankalaa.

Odotusaulassa kaikki energia jännittämisen sijaan menee hereillä pysymiseen. Siinä vaiheessa ku kutsutaan huoneeseen, on se vaan mukavaa, ku pääsee pötkölleen petille. Hammaslääkärin, urologin tai gynekologin, ihan sama. Ja katsopa kummaa! Pian kaikki onki jo ohi.

Eka piti käyä jättään pissanäyte, ja heti pääsinki tutkimushuoneeseen. Siellä lääkäri sano heti, että minä muistan sut. No joo, onkohan se hyvä vai huono, jos miesurologi muistaa potilaan. Hmmm.

Sano vaan, että turhaa sää täällä oot, ei sussa mitään vikaa oo, mutta tutkitaan, kun pyyetään. Sovittiin myös, että jos vielä tulee lähete virtsarakon tähystykseen, juuaan kahvia ja jutustellaan mukavia.

Syy, miksi mut tällä kertaa lähetettiin tähystykseen, oli verivirtsaisuus. Välillä tulee ihan reilusti veristä pissaa. Lääkäri kerto, että se johtuu, ei vuodosta rakossa eikä siirteestä, vaan siitä, että syön Plavixia ja Primaspania. Yhessä ovat myrkkyä limakalvoille, ja aiheuttaa niissä vuotoja. Siinä kattelin omaa virtsarakkoa sata kertaa suurennettuna, ja sielä näky pieniä punasia jälkiä. Ne oli kuulemma tähystimen aiheuttamia, ku tähystin osuu rakon seinämiin. Niinpä sitä ei turhaa ronkittu, vaan lopetettiin homma siihen. Rakko siis toimii niinku pitääki, mutta ongelmia aiheuttaa vähäinen diureesi. Rakko ei pääse puhistumaan, niinku normi diureesin kans, ku se rakon pintakerros poistuis pissan mukana. Mulla se pintakerros ei huuhtoudu pissan mukana, ja tekee pissan harmaaksi. Näytöllä pissassa leiju sellasia niiinku pieniä nahan riekaleita, ja ne on niitä, jokta silmällä katottaessa tekee pissan harmaaksi. Näkyvät labroissa, ja aina hälyttää, että pissassa on bakteerikasvua, vaikkei siinä mitään lääkkeillä hoidettavaa ookaan.

Sen jälkeen köpöttelin dialyysiin, eli polille. Eilen ei saatu muistikorttia tyhjennettyä, nii piti käyttää se tänään uuestaan. Ei sille mitään tehty, joten kahvikupin juotuani jatkoin matkaa kotia. Sattu sama taksikuski, joka vei ja toi viime maanantaina soittotunnille ja -lta.

Ostin kerran Siivouspäivä! :stä taulun, joka esittää afrikkalaista naista. Se oli sievä, mutta ei kertakaikkiaan istu mun kotiin. Niinpä lupasin lähettää sen mun ystävälle Helsinkiin. Hän kun on moninkertanen Afrikankävijä. Siitä on nyt 1.5v, ku aloin puhumaan asiasta, ja pakkasinki taulun lähtövalmiiksi. Vasta tänään sain sen kuitenki lä'hölle. Noh, parempi myöhään ku jne.

Piti nimitäin käyä poliisilaitoksella allekirjottaan passihakemus, ja matkahuolto on siinä vieressä.

Aikomus oli tulla taksilla pois, mutta ku keli oli mahottoman nätti, ja askel nousi kevyesti, päätettiin Marjon kans kävellä. Käytiin vielä matkalla kaupassa. Matkaa tuli n.1.5km mutkineen, ja ihmeen vähän väsyksissä olin kotia tullessa.

Soittivat vielä polilta perään. Kuulemma Virosta ei saa Baxterin 1500ml nestepusseja, joten pitää ottaa 200ml pussit. Onneksi on sitte auto alla, ettei tartte niitä käsin roudata. Pieni asia, ja kuulemma voin luottaa siihen, että oikiat nesteet oikeine määrineen on saatavissa Narvasta sinä päivänä, ku sinne mennään. Hyväpä se sitte, luotetaan siihen.

Kohtuullisen hyvää käyrää pukkaa. Mii sou häpi. Moikka!

Elämä antaa, elämä ottaa

Siinä se meni vapunseutu, ilmoja pidellessä. Oli sentään mukavaa seuraa, ku isä tuli lauantaina tänne yöksi. Käytiin kattoon Sannan uutta asuntoa, ja Sokerijussissa syömässä. Sitte tultiin tänne mun luo, ja laitettiin kesän road trippiä kasaan. Mukavaa, enää muuan viikko ja sitte lähtään. Ihanaa päästä vähän muihin maisemiin vähäksi aikaa.

Tänään sairaalassa juoksut jatku. Aamulla ekaksi kävin diabeteshoitajalla, joka laitto sensorin mahaan. Siinä se nyt tököttää tulevan viikon ajan. Laitan joku päivä kuvan siitä, jos saan aikaseksi kuvata. Lyhyesti kerrottuna, mahassa on sensori, joka mittaa kudosnesteen sokeripitoisuutta, ja tallentaa käyrää sokerien elämästä. Sensorissa on kiinni lähetin, joka lähettää dataa tuohon... motukkaan, eli oisko tuo joku vastaanotin. Mun pitää tallentaa kaikki vastaanottimeen; syödyt hiilarit, insuliinit ja liikkumiset. Viikon päästä kaikki tulostetaan, ja katotaan miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinäpä se lyhyesti.

Sitten menin pd-polille sovitusti. Sielä oli normi kuviot, eli paino, verenpaineet, ja pientä jutustelua, miten on menny. Dialyysikoneen korttia ei voitu tulostaa, ku oli joku hämminki, mutta käyn huomena uuestaan näyttään sitä toisen käynnin yhteydessä.
Lääkärin mielestä labrat oli "kohtuulliset", sen enempää en ees kyselly niistä. Otti puheeksi viimisen sairaalareissun, eli sen, ku alotettiin pitkävaikutteinen nitro. Kardiologi oli kommentoinu asiaa, että "korkean riskin sepelvaltimot", mikä tarkottaa huonoa, ajatellen mahollista siirtolistalle paluuta. Jos ei kommentti tuosta muutu, voi olla, että ei oo enää mitään asiaa siirtolistalle, ja loppuelämä menee dialyysissä.
Sain myös henkilökohtasia kiitoksia. Kuulemma pari potilasta oli nimeltä mainimmu mut polilla. Kuulemma oon (vertais-) tukenu heitä pre-vaiheessa tai muussa vaiheessa sairautta. Kerroin, että oon veispuukin Munuais- ja maksasairaat-ryhmässä ollu aika aktiivinen, että liekö peräisin sieltä. En nimittäin edes oo yhdistyksen nimetty vertaistukija, vaikka joskus oon senkin koulutuksen käyny. Niin tai näin, onhan se kiva kuulla, että on voinu olla avuksi, tai voinu helpottaa jonkun oloa tai rauhottaa mieltä. Kerran joku oli kyselly mun puh.nroa polilla, että voiskohan mulle soittaa vertaistukiasioissa. Hoitaja oli antanu numeron, mutta puhelua ei oo vielä ainakaan kuulunu. Tämäki juontaa juurensa tuonne veispuukin ryhmään. Pitää kyllä oikein erikseen mainita, että oon iteki saanu sieltä kovasti vertaistukea, ja on mitä mainioin ryhmä olemassa.

Kuva on Sokerijussin patiolta. piti ottaa tietysti ruoka-annoksestaki kuva, mutta unohin sen, joten patiokuva kelvannee.

Ruuan imeytymishäiriöki sai nimen, gastropareesi. Aika monipuolinen sairaus tää diabetes, sanoisin. Aina ilmenee kaikenlaista uutta ja jännää.

Kerroin tulevasta Viron reissusta, ja laitoin kotoa sähköpostilla hotellin osotteen sairaalaan ja nestemäärät, jotka tilataan Narvaan ekan yön hotelliin. Sinne tulee koko reissun nesteet, ja vaihdan niitä käsin matkan ajan. Mukavaa, ku ei tarttenu ku laskia nesteet, ja muu hoituu sairaalan kautta. On tehty helpoksi matkustaminen dialyysipotilaalle. Tai no... melko helpoksi.
Laitettiin seuraava poliaika lähtöä edeltävälle viikolle, että tankataan rautavarastot täyteen. Aikoivat antaa mukaan Zinacefiä, jos sattuu että matkalla iskee peritoniitti, nii voin alkaa ite lääkitä sitä heti. Lääkäriki tuntu olevan kovasti mielissään mun puolesta, että pääsen reissuun ja pois näistä kotiympyröistä.

Kohtalotoveri kävi kahvilla, ku tulin sairaalasta. Mukava oli turista niitä ja näitä. Puhuttiin vähän asiaa, ja kaikenlaista kevyempääkin. Hällä on häät tulossa, ja oliki mukava jutella ilosista ja onnellisista asioista.
Niinku edellisessä postauksessa lupasin, koitan jatkossa keskittyä enempi terveisiin ku sairaisiin asioihin. Nyt vaan menee vielä tää viikko näissä merkeissä. Huomena on virtsarakon tähystys, mutta  sitte voi taas miettiä muita aioita.
Ehkä tuo kardiologin kommentti pitää järjestää mielessä johonki muotoon, mutta aika se tekee siinäki tehtävänsä.

Mukavaa alkanutta toukokuuta. Moikka!