Munis 16v.

Kylläpä taas pääsi venymään tämä postausten väli. Mulle se tarkottaa sitä, että kaikki on hyvin eikä mielen päällä oo mitään, mitä pitäs suoltaa pihalle. Tarkalleen ottaen, aattelin, että kuhan viikonlopun retki saahaan tehtyä, on mulla paljo kuvia mitä laittaa. Kävi kuitenki nii, että ilmojen haltija tuli väliin ja päätti puhaltaa sen verran tuimasti merellä, että retki piti siirtää. Koitetaan siis uuestaan ens sunnuntaina, ennen ku siika tulee rantavesiin eikä Rönkärannan kalastajilla on aikaa kuskata meitä taitamattomia pitkin perämerta.

Tänään tuli kuluneeksi 16 vuotta ekasta siirrosta. Äitin kans oli jännätty Helsingissä kirralla viimistä ristikoetta, missä minuun tiputettiin äitin verta ja katottiin, teinkö verelle vasta-aineita. En tehny, ja siirto voitiin tehä suunnnitellusti. Siirre alko toimimaan tunnin päästä mun kehoon siirtämisestä, eli oikeestaan heti. Vajaat 15v se jakso humpsuttaa, kunnes hyyty toissa juhannussa. On se keskimäärästä pidempi aika omaissiirteelle, joten sikäli voi olla hyvillä mielin.

Avustaja-asia on edenny siihen pisteeseen, että eräs henkilö on lupautunu avustajaksi, ja nyt ootellaan päätöstä kaupungilta. Sitte vaan nimet soppariin ja silleen. Sillon ku se ihminen soitti sieltä avustajahakutoimistosta, otin puheeksi nuo kyydit. Saan nyt neljä sosiaalihuoltolakiperusteista kyytiä kuussa, jotta pääsen kulkemaan soittotunnilla. Tarkalleen ottaen, pääsen soittotunnilta kotiin. Valitin asiasta puhelimessa, ja sain ku sainki kaheksan kyytiä neljän sijaan. Nyt voi siis käyä kavereilla tai jossain vaan pari kertaa kuussa, miettimättä sen enempää kyytejä. Mahetsua.

Eilen oli soittotunti, ja väliaikainen jää taustalle, ja harjotteluun otettiin Syksyn tullessa. Ahvenaisen kaunis kaunis valssi. Bassot vaikuttaa melko iisiltä, mutta saa nähä miten muuten kappale lähtee sujumaan, sitte ku viitin alkaa sitä treenaamaan.

Tänään kävin eka kertaa seillä valokuvauskurssilla. Vähän käytiin jotai ISO- ja aukkojuttuja, ja lähettiin saman tien ulos kuvaamaan. Se oliki koominen hommeli, sillä välillä musta tuntu, että oon paparazzien ympäröimä. Nimittäin ku jalat on loistokkaimman elämänsä jo eläneet, ja siksi ruukaan aina nojailla tai pitää jostain kiinni, jotten horju kokoajan.

Oltiin ison parkkiksen reunalla ja tehtävänä oli kuvaata oma parinsa puun tai kasvin lehvästön läpi siten, että etualalla oleva lehvästö sumenee kuvassa ja kohde eli pari, näkyy terävänä kuvassa. Nojailin koivuun, ja kurssin opettaja sattu sanomaan jotenki että no tuosta sais nyt hyviä kuvia. Niinpä kaikkki ne noin 10 eläkeläistä ryntäs kuvaamaan mua. Puska vaan pölisi ku seniorit kuikki kameroineen oksien takaa. Meikä nauro nii leviästi, että siinä kalpenee Pepsodent--mainoksetki keviästi. En muista oonko maininnu, että se on siis senioreille tarkotettu kurssi, joten kai ne pitää mua jonaki pikkutyttönä sielä. Ei ollu ihan turha päivä, sillä oon omistanu nykysen kameran kuus vuotta, ja tänään käytin ekaa kertaa manuaalisia säätöjä. Oppia ikä kaikki.

Läksyksi tuli ottaa hyvä kuva, hyvä valotukseltaan ja asettelultaan. Asettelu multa onnistuu varmasti paremmin ku nuo ISOt ja pienet. Saapa nähä. ehkä tänneki tulee joskus joku kuva esitteille... ehkä.

Huomena meinasin mennä käymään äitin luona. On jo kova ikävä lempikoiraa. Sille tulee kuulemma morsian käymääm loppuviikosta. Ei vaan ehkä kannata kertua koiralle sitä, alkaa vielä hermoileen eikä onnistukaan astumaan.

 Tämmöstä tällä kertaa. Se on moikka!