Hullunlehmäntauti

Koin eilen sellasen yllätyksen, että oksat pois! Siitä kerron kuitenki vasta myöhemmin.

Nyt piti tulla sanomaan, että kuukkarit on saatanasta. Mitä niin pahaa ihmiskunta on tehny, että naisia rangastaan moisella vaivalla?

Eikä siinä vielä kaikki, että valuu verta viikon kuolematta.
Entinen poikkis, voi reppanaa. Se sai kerran kuussa kenkää, vaan yhtä monesti palattiin kyllä yhteenki. Siinä pysy suhde tuoreena.
Ei mua niinkään tuo raivoilu haittaa, iteksenihän mää täälä raivoilen, mutta tuo tunneherkkyys. Oon muutenki aikamoinen itkupilli, nii nyt pittää itkiä joka ikistä asiaa; biisejä, lehmävideoita, kissanpentuvideoita, teurastusvideoita, hyviä ja huonoja uutisia, sievän värisiä autoja, kuollutta mansikkapuskaa, hyvää kahvia, vanhentunutta salaattia. Ihan kaikkia. Eniten itkettää ilman syytä. Kroppa jotenki vaatii omat itkunsa, vaikka kaikki on hyvin. Se se vasta ärsyttääki.

Ei mulla muuta, ku että repikää perkele siitä!