Oon tähän asti syöny 40mg/vrk nesteenpoistolääkettä mutta sitä lisättiin nii että menee nyt 80mg aamusin ja illalla 40mg. Ku tuota siirteen toimintaa on vielä jonku verran jälellä nii annetaan sen nyt humpsutella. Ja onhan se aina vähän enempi mulle löysiä nesterajotukseen.
Toinen juttu on tuo omavastuukatto. se ei oo 686€ niinku väitin, vaan 679€. Tännään tuli OYS:sta lappu että palauttavat ylimenneet maksut.
Nyt ku maksukatto on täynnä, saa mennä ilmaseksi polille. Cool. Sitähän mää oon aina halunnuki. Noh, onhan se kiva kädeojennus köyhälle eläkeläiselle se, ettei tartte kaikkia maksaa.
Eilen kävin hakeen yhen kankaan Etu-Lyötystä ja kävelin kaupungin arkiston ohi.
Ennen asuin niillä kulmilla ja ihalilin aina ohimennessä tuota sisäänkäyntiä. Ihani pikku ukkoja ja akkoja töröttää aidalla. As you see.
Muutenki kivan näkönen ku uuen lähiön keskellä on jotai vanhaa. Mää ku tykkään tollasista kotrasteista.
Tuli keskiviikkona sairaalassa mieleen, ku kattelin koko OYS:n pienosmallia, aikoja lastenpuolelta.
Olin just täyttäny seittemän ku sairastuin diabetekseen. Jo sillon meän Anu sairasti kans ja Anu tuliki osastolle tasapainotukseen ja mun kaveriksi. Taisin ikävöiä kottiin ku tollaseen ratkasuun päätyivät.
Sairaalasa piti tietysti käyä koulua. En muista kovin paljua koulunkäynnistä sielä, mutta sen ekan päivän kyllä.
Anun tunnit oli jo loppunu siltä päivältä ja mun piti jäähä kouluun vieraitten ihimisten kans, eikä se tietenkään kauheesti miellyttäny. Niinpä juoksin luokasta käytävään ja ovelle, josta ois päässy isoon käytävään ja osastolle. Se käytävän ovi oliki luokossa. Minen sinne tuu ku Anu ei oo sielä, päätin. Siinä meillä oli sitte kiivas kamppailu pystysä. Roikuin kaikilla seittemänuotiaan voimilla oven rivasa ja potkin, huusin, itkin ja varmaan vähän purinki. No ehän minä niille mitään mahtanu mutta voin kertoa että ihan suosiolla ne ei mua sinne takas saanu. Itkin ja nyyhkytin koko sen tunnin. Seuraavina päivinä Anu istu mun vieresä ku tatti, joka ikisellä oppitunnilla.
Eipä silti että se koulunkäynti ois sitte yläasteikäsenä kiinnostanu sen enempää. Satu-nimisen ystäväni kans me muka lähettiin sairaalakouluun, mutta jätettiin oppikirjat juoma-automaatin päälle ja lähettiin hihhuloitteen. Otettiin potkulaudat ja potkiskeltiin pitkin sairaalaa, ulkona ja sisällä. Tuli käytyä varmaan joka ikinen sen aikanen käytävä. Tehtiin nii että välillä mentiin hissillä jonnekoi kerrokseen ja taas edettiin minne sattuu. Välillä käytiin maan tasalla kattoon jostai ulko-ovesta missä päin sairaala-aluetta ollaan. Se oli lystiä se.
Voi olla että palataan sairaalamuistoihin joskus. Nyt kuitenki mukavaa viikonloppua ja moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti