Moikka taas. On tiistai ja sikäli erikoinen alkuviikko että eilen ei tullu postausta.
Oltiin mökillä ja se lämpes nopsaa ku laitettiin Vieno pömttöuuniin tulet ja keittiön hällään kans. Illalla nukkumaan mennessä oli 18 astetta sisällä ja aamulla oli jo 21. Ulkona pakkasta oli pitjästi toistakymmentä joten ei paha ollenkaan. Etenkään ku puretun puuosaston raoista kävi veto ulkoa.
Harmi että mulla ei oo nyt kuvia laittaa siitä. Kamera teki temput ja söi akut tyhjiksi yön aikana. Nii, olihan mulla täppäri mukana joo, vaan ku still-kuvien sijasta olinki ottanu muutaman sekunnin videoita. Nii, säälittävää.
Reissu oli kuitenki oikei mukava ja kivaa vaihtelua tähän arkeen.
Sitä ollaan taas jännän eesä. Huomena meen normisti aamulla dialyysiin ja sen jälkeen suoraan osastolle. Kaukakatetri poistetaan huomena ja pitää jäähä yöksi sairaalaan. To laitetaan uus katetri toiselle puolen kaulaan ja sen kautta hoidetaan siihen ati että saan sen surullisenkuuluisan pd-katetrin. En oikiastaan halua ees aatella koko sairaalaa näitten mukavien mökkiajatusten jäkeen. Vaikka mökillä oli remontti vaiheessa ja kaikki hujan hajan, oli sielä kauhian 0mukava tunnelma ja kivaa ku oli nättiä tummaa hirttä ja hämy valaistus. Joulukynttelikköki näytti erityisen nätiltä vaikke ne tavallisesti välttis nii nättejä ookaan. Sellasen mielikuvamaiseman jälkeen on hankala kuvitella steriiliä sairaalaympäristöä. Taidan ottaa pehmeän laskun siihen ottamalla päikkärit ja illalla lämmitän saunan.
Tänään oli soittotunti. Vielä kovasti tökkii soitanta mutta kyllä se siitä. Tuusulan polkka sai vähän höysteitä kylkeen ja sen pitäs alkaa kuulostaa tosi hyvältä jatkossa. Sain muutaman hyvän vinkin joista on jatkossa varmasti paljo hyötyä. En voi ku ihailla sitä taitoa mikä mun opella on. Sormet lentää kauniisti diskantti- bassopuolella tarkasti omille näppäimilleen, Toisin ku mulla ne vielä surkiasti laahaa tunnustellen joka ikistä näppäintä että onkohan tää se oikia. Ehkä määki kolmenkymmenen vuojen päästä soitan yhtä hienosti ja virheettömästi. Se on yks juttu mikä tuossa soittamisessa nii viehättää. Tiiän että se vaatii kovaa työtä , verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta että mulla on ihan samanlaiset mahikset oppia se ku kaikilla muillaki. Sitte ku opin soittamaan edes kohtalaisesti, oon tyytyväinen. Tavote on ehkä siinä jossai harmonikkakerhon kohalla. Että vois soitella muitten kans kimpassa ja tietysti osais biisit. Siihen on vielä aikaa ja mooooonta pienempää välitavotetta saavutettavana ennen sitä. Ehottomasti pitää päästä alkuvuonna jonneki oppiin, kansalaisopistoon tms. Pitääki alkaa selvittää pikimmiten niitä paikkoja. Oulu-opistolla taisivat kyllä sanoa että valinnat tehään keväällä ja jos joku lopettaa kesken vuoden, oon jonossa paikan saajaksi mutta eipä siihen kannata kauheesti luottaa. Aika harva sitä varmasti kesken vuoden jättää.
Menee taasi9han höpöttelyksi. Alan päikkäreille ja silleen. Palataanpa huomena sairaalasta asiaan jos vaan saan Surhvasen toimimaan oikialla lailla. Mökillä se ei oikei kuulunu hyvin.
Mutta joo, palaillaanpa taas. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti